Vene on laskettu veteen, ja masto lepää makuullaan hyvin kiinnitettynä veneen päällä talvitukiensa varassa. On aika saada masto pystyyn. H-veneessä maston nostaminen on kolmen tai neljän ihmisen yhteistyötä, ja siinä ei tarvita nosturia.
Ennen nostoa masto on helppo vahata. Purjeurat liukastetaan silikonispraylla. Vindeksi laitetaan paikalleen. Sopiva vindeksin viiksien välinen kulma on 45 - 50 astetta. Vantit kiinnitetään järjestyksessä paikoilleen sen verran löysennettyinä, kuin ne mastoa kaadettaessa jätettiin.
Tässä vaiheessa on hyvä vetää vantteja mastoa pitkin maston juurta kohti ja piirtää vantteihin trimmiapuviivat tussilla maston alamerkin yläreunan tasalle. Saalingit teipataan ylävantteihiin kiinni niin, että saalingit ovat kiinnityskolojensa välyksen yläreunassa, kun vanttia on vedetty käsin kireälle. Sitten tarkistetaan vielä, että kaikki köydet ja vaijerit ovat kuten pitääkin. Tarkistuksen voi tehdä pari kertaa, niin ei harmita.
Yksi henkilö on laiturilla valmiina vetämään mastoa pystyyn jatketun spinnun nostimen avulla. Toinen on mastokengän luona, ja kolmas sekä mahdollinen neljäs menevät takaosaan nostamaan mastoa ylöspäin. Varmistetaan, että nosto pystytään tekemään suorassa.
Mastoa nostetaan vähän alulle, ja mastonjalka laitetaan mastokenkään. Työnnetään sopivan ohut ruuvimeisseli mastonjalan takareijistä ja mastokengän takareijästä läpi saranaksi. Sitten mastolla oleva henkilö tukee mastoa alavanteista vetämällä ja huolehtii, että nosto sujuu suorassa eikä masto kallistu sivulle. Laiturihenkilö vetää köydestä, ja veneen perässä olevat henkilöt nostavat mastoa ja kulkevat samalla eteenpäin.
Masto nousee pystyyn, ja vantit ovat löysinä paikoillaan. Etuharus kiinnitetään rustirautaansa. Ravistellaan mastoa, että vantit asettuvat sijoilleen. Sitten saranameisseli otetaan pois, ja masto siirretään oikealle paikalle mastokengässä naputtelemalla H-veneen hienosäätötyökalulla, joka on vajaan metrin mittainen kakkoskuutosen lankun pätkä. Lukitustappi laitetaan mastonjalan keskireijästä siten, että se osuu sopivaan kampakoloon mastokengässä.
Oikea maston paikka löytyy, kun maston etureuna 242 cm etuharuksen tapista.
Takaharus kiinitetään ja jätetään löysälle. Jos sivuvantit on jätetty viimevuotisille säädöille syksyllä, ja säädöt ovat oikein, ei vanteille tarvitse tehdä mitään. Muussa tapauksessa alavantit kiinnitetään löysästi. Ylävantit kiristetään käsin. Maston tulee olla hieman kallellaan taaksepäin. Sopivan etuharuksen pituuden ja siten maston takanojan määrittämiseen on muutamia eri tapoja.
Ison nostimesta saadaan luotilanka ripustamalla siihen paino. Maston huipun tulisi olla 40 - 80 cm mastonjalan takapuolella.
Tarkempi mittaus saadaan, kun kiristetään fokan nostin mastolle siten, että sen pää on isopurjeen alamerkin yläreunan kohdalla. Sitten nostin siiretään etuharukseen, ja harukseen piirretään merkki vastaavalle kohdalle. Merkin korkeus kannesta harusta pitkin mitaten tulisi olla 135 - 137 cm. Oletuksena on että isopurjeen alamerkin yläreuna mastossa on 54,8 cm kannesta. Mastonjalan tulisi levätä mastokengässä koko pohjallaan.
Maston asento sivusuunnassa tarkistetaan mittaamalla ison nostimella, että kummakin puolen vanttien rustirautoihin on yhtä pitkä matka. Ylävantteja kiristeään sopivalla kiintoavaimella yhtä monta kierrosta kumpaakin, kunnes saalingit ovat työntäneet maston keskikohtaa eteenpäin 10 cm. Ylävantit tulevat siis huomattavan kireälle. Tarkistetaan, etteivät veneen kyljet taivu sisään rustirautojen kohdalta, ja että masto pysyy sivusuunnassa suorassa.
Alavantteja kiristetään niin, että maston taipuma taaksepäin vähenee puoleen. Alavantit tulevat ylävantteja löysemmälle. Maston suoruuden sivusuunnassa näkee katsomalla mastonuraa pitkin ylöspäin. Takaharus saa olla löysällä. Kovemmalla kelillä sitä kiristetään hekistä 0 - 10 cm.
Koepurjehduksella tarkistetaan, että masto on pituussuunnassa taipunut hieman taaksepäin, ja sivusuunnassa suorassa. Suojanpuolen vanttien ei pitäisi roikkua löysinä, vaan olla suorina mutta ei kireinä.