Veneen pohjan maalaus on haastava juttu. Se pitäisi tehdä kahtena olemattomana lämpimänä viikkona ennen vesillelaskua, ja silloin pitäisi olla kunnolla aikaa, tyyntä ja hyttysetöntä. Selkä pitäisi olla kunnossa ja intuitio kohdallaan. Mutta yrittää kannattaa aina.
Normaalitilanne on se, että veneessä on joskus aiemmin tehty kunnolliset pohjatyöt, mutta maalipinta on päässyt rapistumaan ja pieniä kuplia on alkanut ilmaantua. Näin tässäkin.
Reilusti ennen maalausprojektia käydään läpi koko pohja siklin kanssa ja avataan kaikki kuplat ja isot epätasaisuudet, jotta ne voivat kuivua kevättuulissa. Tämän voi tehdä huhtikuun ensimmäisinä lämpiminä päivinä tai mieluiten jo edellisenä syksynä pian noston jälkeen.
Pohja hiotaan kauttaaltaan esimerkiksi epäkeskohiomakoneella niin, että vanhoista pintamaaleista ja primerin vanhasta appelsiininkuoritekstuurista päästään eroon. Hyvin kiinni olevia primerikerroksia ei kannata irroittaa, ellei halua tehdä koko pohjan laittoa alusta asti.
Imurin kiinnittäminen hiomakoneen pölynpoistoputkeen vähentää paperin tukkeutumista ja sietämätöntä pölyyntymistä. Hengityssuojain, korvatulpat ja suojalasit ovat tietysti välttämättömät.
Vene kannattaa tukea niin, että pukin tassut eivät ole maalattavalla alueella. Pohjaa vasten olevat tassut voi nostaa ylemmäs kyljen puolelle; tassuvarsien vinotukia voi tarvittaessa jatkaa ruuvaamalla jatkoksiksi ylimääräisiä metallin palasia. Veneen voi tukea kattokaiteista liinoilla viereisten pukkien maata vasten oleviin rakenteisiin, mikäli naapurit ovat suosiollisia.
Hionnan jälkeen riittävän lämpimässä säässä paikkaillaan kaikki pohjan kolot kaksikomponenttisella epoksikitillä. Kitin kuivuttua pohja hiotaan vielä kerran, jotta kitatut alueet saadaan tasaisiksi.
Maalausta edeltää pölypoisto vaikkapa imurilla, ja rajausteippaus. Säistä toivotaan sopivia.
Telat valitaan maaliin sopiviksi. Vaahtomuovitelat ovat hyviä, kunhan huolehtii, että käytetty tela kestää epoksimaalia murenematta ja liukenematta. Joka maalikerrokselle varataan oma telarulla.
Olen kokeillut sekä Hempadur Masticia pohja- ja pintamaaliksi, että erikseen pohjalle Hempel Light Primeria ja pintaan Hempel Ecopower Racingia. Vaikka jälkimmäisiä laittoi molempia kaksi kerrosta, oli ensimmäinen yksinään silti parempi kahtena kerroksena.
Sopivaa ohennetta tarvitaan. Telataan ohuita kerroksia useampia, eikä yhtä paksua kerrosta, sillä paksu kerros jättää valumajälkiä. Jos paikattujen kolojen kohdalle jää pisteitä näkyviin, kannattaa laittaa vielä seuraava kerros.
Hempadur Masticia voi varata vaikkapa 5 litraa H-veneen pohjan maalaukseen, jolloin sitä jää mukavasti yli pieniin paikkamaalauksiin myöhemmin. Tarve toki riippuu ohentamisesta ja telaamisen tyylistä. Teipit poistetaan jokaisen kerroksen maalaamisen jälkeen. Seuraavalla maalauskerralla teippaus uusitaan.