Jämtlandsfjällen Storulvåsta elokuussa 1999
- mukana A ja minä
Vaelluskartta: Fjällkartan Storlien-Vålådalen Ljungdalen Z6 1:100 000 - Lantmäteriet
ajoimme Umeåsta Östersundin ja Åren kautta Jämtlandin tunturialueelle Storulvån tunturikeskukseen. Pysäköimme auton tienvarteen ja lähdimme kävelemään etelän suuntaan siltaa pitkin joen yli ja ylös tunturipaljakalle. Kävelimme merkityn reitin tuntumassa, kunnes illan lähestyessä etsimme sopivan leiripaikan puron varresta Lill-Ulvåfjälletin rinteeltä.
sää oli pilvinen ja sadetta lupaileva. Kuljimme merkittyä polkua seuraillen Sylarnan tunturikeskuksen luo, ja ylitimme Sylälvenin siltaa pitkin. Sitten erkanimme polusta ja suuntasimme kohti Vaktklumpenin ja Lillsylenin välistä solaa. Kapusimme ylös kallioista reittiä ja viimein alas toista puolta. Leiriydyimme kovassa tuulessa ja tihkusateessa niukasti Norjan puolelle.
sää vaikutti edes hiukan paremmalta. Kiersimme loivaa kaarrosta Sylanen tunturimassiivin ympäri. Ihailimme välillä niittyjä ja välillä koskia. Tunnelma oli kiireettömän rento. Bandaklompenin sivuutettuamme pääsimme vihdon Sylanen eteläpuolelle ja jatkoimme matkaa kohti Ekorrdörrenin jyrkkäreunaista kurua. Seuraavastakin yöstä vaikutti tulevan kylmä ja tuulinen, joten kävelimme joutuisasti ja etsimme illan tullessa mahdollisimman suojaisan leiripaikan Ekorrhammarenin koillispuolelta jonkin matkaa puron vartta laskeutuen.
kuljimme koillisen suuntaan purojen yli poukkoillen. Välillä ylityspaikkoja piti ihan etsiskellä. Kuljimme Hammarenin itäpuolelta ja lähestyimme vähitellen Handölania. Vesisade oli tasaisen vaihtelevaa. Ihailimme Storforsenin kuohuja ja ylitimme joen siltaa pitkin. Gåsanin ylityksessä pääsimme kahlauksen makuun. Matka Tjallingån suulle tuntui loputtuman pitkältä ja kengät erittäin märiltä. Puusto oli edellispäivien tuulien jälkeen varsin tervetullutta. Tjallingån yli johti etäisesti siltaa muistuttava viritelmä. Telttapaikka löytyi Tjallingenin läheltä metsän suojasta Handölanin rannan tuntumasta.
kuljimme hiekkatietä pitkin Handölanin ylittävälle sillalle Mettjeburretjakken länsipuolelle ja palaismme polkua pitkin Storulvån tunturikeskuksen tuntumassa odottavalle autollemme. Siirrettyämme kantamuksemme kumipyörille ajoimme Norjaan ihmettelemään jyrkkiä teitä, äkkimutkia, vuonoja ja Atlanttia. Illan tulessa edessä oli melkein koko yön kestävä ajomatka takaisin Umeåon. Totesimme reissun olleen aikamoinen.