Käsivarsi I
Käsivarren erämaa-alue Kilpisjärveltä kesä-heinäkuussa 1996
- mukana minä
Vaelluskartta: Käsivarsi 1:100 000 - Karttakeskus
Reitti
Matkakertomus
Ensimmäisenä päivänä
saavuin pitkähkön juna- ja bussimatkan päätteeksi keväiselle Kilpisjärvelle painavan rinkkani kanssa. Matkailuhotellin kupeesta suunnistin Tsahkaljaurin kaakkoispuolitse kohti Masehjauria Kalottireittiä pitkin. Järvet olivat jäässä, tienoot märkiä ja lunta kuruissa ja tuntureiden varjopuolilla yllin kyllin, eivätkä hyttyset vielä olleet ehtineet herätä henkiin. Leiriydyin Tsoahpeluobbalille niukasti Norjan puolelle.
Toisena päivänä
jatkoin matkaani Kalottireittiä seuraten Saarijärven ohitse ja ylös Kuonjarvarrin ja Tuolljehuhputin välistä kurua. Lunta ja koskina kohisevia puronuomia piti kierrellä vähän väliä ja satulassa turvallisen kulkureitin löytäminen oli paikoin hankalaa. Viimein selvitin tieni alas Kuonjarvaggiin ja leiriydyin Kuonjarjohkan autiotuvan kohdalle tulvivan joen eteläpuolelle.
Kolmantena päivänä
etsiskelin monesta kohdasta sellaista Kuonjarjohkan ylityspaikkaa, jossa ei tarvitsisi ruveta varsinaisesti kahlaamaan hyisessä vedessä. Kun tulvien keskeltä ei toimivaa reittiä löytynyt, vaihdoin aikomuksiani ja kapusin Siettinvaaran yli Jaakonanvaaran rinteille, jonne pystytin teltan. Keskiyön aurinko loisti tunnelmallisena juhannuksen kunniaksi.
Neljäntenä päivänä
en purkanutkaan telttaa, vaan retkeilin pienemmin kantamuksin Jaakonanvaaran ja Jollanoaivin huipuilla maisemia ihaillen. Hiljaisuus oli rikkumatonta.
Viidentenä päivänä
suuntasin Jollanoaivin itäpuolitse Kutturankuruun varsin hankalassa maastossa. Seurasin Tierbmesjohkan rantoja Tierbmesjaurille ja jäin yöksi Terbimsjärven autiotupaan, jossa ei ollut muita. Ulkona yö oli kylmä.
Kuudentena päivänä
ylitin joen Tierbmesvaggin itäpäässä ja kapusin ylös Paihkasvaaran ja Tierbmesvarrin väliseen laaksoon. Kävelin Piedjokielasin sivuitse, ylitin Rakahjoen ja suuntasin Ragahoaivin itäpuolelle Ragahjaurin rantaan, jonne oli maaston märkyyden vuoksi mahdotonta kuvetellakaan leiriytyvänsä. Niinpä poukkoilin hankalahkossa maastossa kumpuilevan tasangon poikki kohti Ailakkajärven autiotupaa, joka todella oli autio. Ailakkajärvestä lähtivät jäät, vaikka yö ulkona oli hyytävä.
Seitsemäntenä päivänä
kiipesin ylös Ailakkavaaralle ja etenin sen harjannetta pitkin luoteeseen. Näin etäältä ensimmäiset ihmiset neljään päivään. Taivalsin Tsahkaljaurin eteläpuoliseen tunturikoivikkoon, jonka lukuisten kumpujen ja lammikoiden sekaan teltan saattoi melkein hukata iltakävelyn päätteeksi. Ensimmäiset hyttyset alkoivat heräillä.
Kahdeksantena päivänä
nousin hävyttömän aikaisin ehtiäkseni matkailuhotellin kohdalla pysähtyvään bussiin, joka kuljetti minut takaisin etelää kohti. Totesin, että tavaraa oli ollut mukana aivan liikaa, ja maasto oli vuodenajan vuoksi ollut kuviteltua vaikeakulkuisempaa.
muokattu viimeksi 15/5 2009
