Käsivarsi II
Käsivarren erämaa-alue Kilpisjärveltä elokuussa 2008
- mukana minä
Vaelluskartta: Käsivarsi 1:100 000 - Karttakeskus
Reitti
Kilpisjärven luontotalo - Tšahkaljauri - Masehjauri - Tšoahpeluobbal
Tšoahpeluobbal - Kuonjarjohka - Kahperusladnjan rinne - Skadjajaurin laakso
Skadjajaurin laakso - Kahperusjoki - Siettinjärvi - Kutturankuru - Tierbmešjauri
Tierbmešjauri - Paihkasjärvi - Tšahkaljauri
Tšahkaljauri - Kilpisjärven luontotalo
Matkakertomus
Torstai
Edellisenä iltana olin jaksanut ajella jonnekin Tyrnävän rajamaille asti. Levikkeellä farmarin takatilassa nukutusta yöstä virkistyneenä jatkoin matkaani Tornion ja Muonion kautta Kilpisjärvelle asti. Varsinaisen turistialueen eteläreunasta löytyi Kilpisjärven Luontotalon parkkipaikka, joka oli vaelluksen ajan pysäköintiin sopiva.
Rinkka selkään ja menoksi. Harhailin Tšahkaljaurin eteläpuolisessa koivikossa muka oikaisten kaakosta järveen laskevan joen luona olevalle poroaidan portille ja sillalle. Sillan jälkeen seurasin Kalottireittiä ylös Masehjauria kohti. Sää oli mainio ja arvelin pääseväni yöksi Norjan puolelle. Näin kävikin, ja löysin Tšoahpeluobbalin itäisestä niemestä mainion telttapaikan. Päivällisen jälkeen teltta pystyyn, mäkäräisten hätistelyä ja kauniista maisemasta nauttimista. Luoteiset tunturit järven takana olivat hiljentäviä. Rauhallista.
Perjantai
Aamulla ylös ja leiri kasaan. Mukavassa maastossa kohti Saarijärveä, tuvan ohi riittävän kaukaa ja Kalottireittiä pohjoiseen yhä ylemmäs. Kuonjarvarrin lähestyessä maasto muuttui vaikeammaksi ja rinkka painoi. Joku tuntematon kulki polkua ohi rinkkoineen käsittämättömän kovaa. Joillakuilla riittää kuntoa, tai sitten ilmiömäistä kävelytekniikkaa.
Viimein laskeuduin alas Kuonjarvaggiin pois kivikosta. Laakson nurmelta puron varresta löytyi ihastuttava lounaspaikka ja makoisaa mahantäytettä. Ulkoilma on paras mauste ruualle.
Pitkän tauon jälkeen tallustin alas Kuonjarjohkan tuvan lähelle ja vierestä ohitse, ja sitten koillista kohti yllättävän tasaisessa maastossa. Kahperusladnjan itäpuolelle oli pitkä matka, ja usko reittisuunnitelman järkevyyteen meinasi rakoilla. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi, kunnes lopulta maasto alkoi laskeutua Meekonjärven laaksoa kohti. Saivaara oli näkemisen arvoinen muodostelma, samoin muut Skadjajauria ympäröivät tunturit.
Sopivan korkealta puurajan yläpuolelta löysin mainion telttapaikan. Illalla ihailin jyhkeitä maisemia pohjoiseen jatkuvan Kalottireitin molemmin puolin. Itse en tällä kertaa jatkaisi sen kauemmaksi. Meekonjärven tupa näkyi alhaalla. Sää jatkoi mainiouttaan.
Lauantai
Aamiaisen jälkeen lähdin aika lailla suoraan etelään, tosin sen verran kaartaen, että en osunut eilisille jäljilleni. Mieli oli rento ja en pitänyt kiirettä ollenkaan. Vähitellen Kahperusjoki läheni. Se oli helppo ylittää näin matalan veden aikaan, ja poukoilin Siettinjärven itäpuolisia kumpareita ja kivikoita poluttomuudesta oikeastaan nauttien. Hyvä lounaspaikka löytyi järven eteläkulmalta.
Myöhemmin edelleen etelää kohti. Kohpevarrin länsipuoli oli melkoista kivikkoa. Laskeutuminen Kutturankurua alas Tierbmešjaurin laaksoon oli työläs, mutta vesirajan lähetessä löytyi viimein helppokulkuinen polkukin. Ja järven koilliskulmalta kaunis telttapaikka, aurinkoinen ilta ja tottakai päivällistä.
Jylhä ympäristö, näkyvyyttä paljon, muutama kulkija reilusti kauempana. Rauhallista oli istua ja katsella illan pimenemistä. Antaa ajatusten laantua. Makuupussi oli taas lämmin nukkua.
Sunnuntai
Maukasta aamiaista, leiri rinkkaan ja kohti länttä. Päivän kulkureitti oli suoraviivaista ja maasto tasaista. Molemmin puolin kohoavat tunturimaisemat muuttuivat erittäin hitaasti. Mättäikössä kulki paljon polku-uria. Vähitellen Tierbmešjauri tupineen jäi taakse.
Mönkijän jälkiä laaksossa oli liikaa. Niiden keskellä oli vaikea uskotella itselleen erämaan koskemattomuutta. Aurinko paistoi, sää lämpeni ja häikäisi. Todella erikoinen vaellussää.
Paihkasjärven rannalla söin lounasta. Sitten taivallus jatkui yhä vain länteen. Maasto muuttui vähtellen möykkyisämmäksi ja jalat alkoivat painaa tosissaan. Pienemmätkin päivämatkat riittäisivät.
Lopulta pääsin väsyneenä Tšahkaljaurin rantaan, ja etsin hyvän telttapaikan. Tasainen, pehmeähkö, kaunis. Ja maisema huikaiseva. Ajatuksen asutuksen läheisyydestä saattoi sysätä pois mielestä. Päivällistä, leirin pystytystä, lepoa, rauhaa.
Maanantai
Tarpeellisten aamutoimien jälkeen matka alas parkkipaikalle oli lyhyt. Auto odotti uskollisena ja nieli kevenneen rinkan takaosaansa. Hiljakseen hyvästelin Kilpisjärven ja ajelin kohti etelää. Ja sitä ajelua riittikin sitten koko päivän.
Hieno reissu. Tällä kertaa maltoin pysyä reittisuunnitelmassa, ja osasin rauhoittua kulkiessani. Sää suosi, maisemat olivat kauniita ja ympäristö levollinen. Päivämatkat saisivat olla lyhempiä.
muokattu viimeksi 11/3 2010
