Vindelfjällen
Vindelfjällen Ammarnäsistä Hemavaniin heinäkuussa 1997
- mukana A ja minä
Vaelluskartta: Fjällkartan Tärnaby - Hemavan - Ammarnäs AC2 1:100 000 - Lantmäteriverket
Reitti
Matkakertomus
Ensimmäisenä päivänä
matkustimme kahdestaan bussilla Ammarnäsiin Umeåsta, jonne olin matkustanut lautalla edellisenä päivänä. Nostimme rinkat selkään ja kipusimme Kungsledeniä seuraillen ensin metsässä ja myöhemmin tunturikoivikossa. Hyttysiä huiskien ylitimme Guongerjukken haarat siltoja pitkin. Ruoutetjejukken seutuvilla erkanimme polusta ja suuntasimme lounaaseen. Puurajan ohitettuamme leiriydyimme puron varteen.
Toisena päivänä
suunnistimme kohti Lill-Aigertin ja Dårestjåkken välistä kurua ja jatkomme kulkuamme jälleen Kungsledeniä seuraillen. Kävelimme tunturiylänköä Tjålmurin sivuitse, Juovtatvaratjen taitse ja Gårsejukken yläjuoksun laakson poikki. Vuometjåkken rinteiltä laskeuduimme taas puiden sekaan kohti Servejukkea. Hyttysiä ei edes sade tuntunut haittaavan. Ylitimme Servejukken riippuiltaa pitkin ja kävimme ihailemassa komeaa putousta. Ohitimme Servestuganin ja nousimme taas paljakalle leiriytyäksemme Servejaureen laskevan joen varteen.
Kolmantena päivänä
kävelimme tunturiylänköä länteen ja laskeuduimme lopulta Tärnasjönin rantaan. Tärnasjöstugorna jäivät taakse, kun kiiruhdimme hyttysten ja mäkäräisten täyttämän metsäisen rannikkoalangon poikki kohti siltoja, joita pitkin ylitimme Tärnasjönin ja Njallablieken väliset lukuisat varsin kauniit salmet. Kipusimme Stokkeklippenin eteläpuolelle ja laskeuduimme jälleen alas Syterstuganin lähettyville. Ylitimme Vuoppejukken siltaa pitkin ja nousimme ylös vastarannan rinnettä. Väsyneinä pystytimme teltan puron varteen.
Neljäntenä päivänä
siirsimme leirimme Mielkojukken haaran varteen ja valmistuduimme kiipeilyurakkaan ottaen mukaan evästä, juotavaa ja vähän lisävaatetta. Mielkojukken yli piti kahlata. Kipusimme välillä lumialueita ylittäen Muortetjåkken huipulle, laskeuduimme alas kivikkoiseen solaan ja kiipesimme ylös Norra Sytertoppenin huipulle. Näköala oli henkeä salpaava, ja huipulla oli retken ainoa hyttysetön paikka. Alas laskeutuminen oli jälleen nousua työläämpää, vaikka osan matkaa saattoi laskea lumessa käyttäen muovikassia liukurina.
Viidentenä päivänä
kuljimme Norra Storfjälletin rinteitä kohti Syterskaletin itäistä päätä. Uun muotoinen laakso oli kaunista katseltavaa. Seurasimme paahtavassa helteessä Västra Syterbäckenin etelärannan polkua Viterskalstuganin ohi. Ihailimme joenmutkia ja leiriydyimme viimein puron varteen lähelle erämaaosuuden reunaa.
Kuudentena päivänä
tavoitimme näkymän Umeälvenin laaksoon ja laskeuduimme alas Hemavaniin. Sieltä bussi vei meidät takaisin rannikolle. Totesimme, että vaeltamaan ei kannata lähteä hyttysten valtakautena.
muokattu viimeksi 24/3 2018
