Pallas
Pallas - Yllästunturin kansallispuisto Pallastunturilta syyskuussa 2007
- mukana minä
Vaelluskartta: Pallas Olos 1:50 000 ja Hetta Outakka 1:50 000 - Genimap
Reitti
Pallastunturin luontokeskus - Pyhäkeron itäpuoli - Sarvijärvi
Sarvijärvi - Jäkäläkeron itäpuoli - Montellinmaja - Lumikero - Suaskuru - Lumikurun itäpuoli
Lumikurun itäpuoli - Vuontiskero - Nammalkuru - Rihmakuru - Pallastunturi - Luontokeskus
Matkakertomus
Lauantai
Aamusta liikkeelle autoilemaan. Oulu, Rovaniemi ja Kittilä. Levillä tienreuna oli täynnä maratoonareita ja liikenne takkusi, mutta sen jälkeen rauha palasi maahan.
Pallastunturin luontokeskukselle vievä tie tarjosi esimakua tulevasta. Tunturit tervehtivät tulijaa. Pysäköin auton Luontokeskuksen parkkipaikalle ja nautiskelin raikkaasta syysilmasta. Ruskan loisto alkoi heti pihan reunasta.
Rinkka selkään ja menoksi. Suuntasin pohjoiseen ja koilliseen Pyhäkeron itäpuolelle. Laskeuduin rinnettä alas metsän sekaan ja kävelin kohti Sarvijärveä. Järven sivuutin länsipuolelta. Kuivuneen lampareen hiekasta löysin karhun jäljet.
Pyhäkero
Sarvijärven laavu löytyi suon mutkan takaa järven kapean pohjukan koilliskulmalta. Kiertelin vähän ja pystytin teltan laavun tuntumaan.
Sarvijärvi
Sunnuntai
Aamupalaa, leirin purkua ja matkaan. Pohoiseen ja Jäkäläkeron itäpuolelle, ja sieltä vähitellen yhä ylemmäs puurajaa kohti ja sen ohi. Maisemien ihailua ja valokuvausta aina välillä. Saivokeron rinteitä pitkin kuljin Montellinmajalle, jonka nuotiopaikalla söin lounaan. Polunseudulla kulki melko paljon retkeiljöitä.
Jäkäläkero
Jäkäläkero
Vuontiskeroa kiertelin sen länsirinteillä. Aurinko pilkisteli ja maaruska hehkui todella kauniina. Tunturimaasto oli helppoa kulkea ja mieli kevyt. Lumikuruun menevässä poroaidassa ainoa aukko oli polun kohdalla, joten piti palata sille. Sitten taas ylöspäin. Lumikeron huipulta näkyi kauas. Porot pysyttelivät sopivan välimatkan päässä.
Vuontiskero
Lumikero
Laskeuduin polkua seuraten alas Suaskurun laavulle, jonka seutu oli liian täynnä väkeä. Käännyin Suaskuruun, ihailin kallioita ja kurun katkaisevaa järveä. Tutkimusretken jälkeen kipusin ylös tunturin reunalle ja jatkoin kaakkoon reittivalintoja arpoen. Vettä sateli ja matka Tynnyrivaaran länsipuolelle vinossa rinteessä koetteli nilkkoja ja tuntui pitkälle.
Suaskuru
Lopulta ryömin poroaidan ali ja etsin telttapaikan Lumikurun itäpuolisen puuston seasta. Liikaa kävelyä yhdelle päivälle; pitäisi kai pysyä sitkeämmin alkuperäisissä suunnitelmissa.
Maanantai
Aamu aukesi sumuisena. Purin leirin ja kiipesin ylös pilveen länttä kohti. Vuontiskeron polulla sumu hälveni. Montellinmaja, Nammalkuru, Jäkäläkero. Jälkäläkeron polulta löytyivät ehkä reissun hienoimmat maisemat. Tunturikoivikon ruskaa, Pallastunturi jyhkeänä edessä. Mukavasti poutaa.
Jäkäläkero
Rihmakurun lounastauon jälkeen seurasi kipuamista yhä ylemmäs ja yhä karumpaan. Kasvit vähenivät, kivi lisääntyi. Taivaskeron rinteiltä näkyi kauas kauas. Lopulta polkua alas lounaaseen ja etelään kohti Pallastunturin luontokeskusta ja sivistystä.
Rihmakuru
Paluumatkan ajoin Tornionjokilaaksoa Muonion ja Tornion kautta. Se olikin lyhempi ja joutuisampi tie. Koukkaus Kalixiin tarjosi ystäviä ja kalastuselämyksiä. Kiva reissu.
muokattu viimeksi 24/3 2018
