Ukk-puisto VII
Urho Kekkosen kansallispuisto Raja-Joosepista syys-lokakuussa 2005
- mukana minä
Vaelluskartta: Sokosti - Suomujoki 1:50 000 - Genimap
Reitti
Matkakertomus
Tiistai
Lähdin liikkeelle aamusta, ja ajelin Rovaniemen ja Ivalon kautta Raja-Jooseppiin. Ruska näytti olevan parhaimmillaan Puolangalla, pohjoisempana se oli jo loppumaan päin. Rajavyöhykkeen reunalta hiekkatie vei Kansallispuiston koilliskulman parkkipaikalle.
Hyvästelin auton ja kävelin siltaa pitkin leveänä virtaavan Luton yli. Etelään kohti Kiertämäjärviä kiemurteleva polku oli hyvin tallattu. Maaruskaa oli vielä runsaasti jäljellä; kaunista ja rauhallista.
Pystytin teltan kolmannelle nuotiopaikalle. Keitin iltapalaa illan pimetessä. Poutaa riitti nukkumaanmenoon asti.
Keskiviikko
Aamuun mennessä sade oli lakannut. Aamiaisen jälkeen purin leirin ja lähdin kulkemaan polkua etelään. Alemman Kiertämäjärven laavulla näin muutaman ihmisen. Jokivarren polku oli leppoisaa kävellä. Soiset kohdat olivat aika märkiä, vettä oli paljon.
Kiertämäjärven tuvan jälkeisen suon jälkeen käännyin pois polulta etelään kohti kahlauspaikkaa. Kiertämänojassa vesi oli korkealla ja kylmää. Valitsemassani kapeammassa kohdassa se ulottui hetkeksi puoleen reiteen, mutta virta oli hiljainen.
Ylös Livikönselälle ja reittisuunnittelua rauhaisan kauniissa metsässä. Käännyin länteen ja kuljin kohti Osmonlammesta laskevaa puroa. Maan väriloisto oli sanoinkuvailemattoman kaunista. Pystytin teltan puron viereen tönnäälle jyrkkäreunaisen purolaakson alkuun. Upea paikka. Pientä sadetta välillä.
Torstai
Aamu oli kostea mutta kaunis. Kuljin väriloistoa ihaillen kohti Hangasojaa ja edelleen länteen Hangasselän yli helppokulkuisessa erämaametsässä. Sitten alas Muorravaarakanjoen varteen ja polkua pitkin pohjoiseen. Valitsin vähän kauenpana joesta kulkevan polun.
Jokivarressa ruska oli vähempänä, melkein poissa. Tauolla oli mukava soittaa tinapilliä. Missään ei näkynyt ketään.
Jyrkkävaaran seutuvilla käännyin tuvalle päin. Tuvalla oli joku, joten jatkoin matkaani kankaan yli luoteeseen takaisin Muorravaarakanjoen varteen. Kosken vieressä nuotiopaikalla pysähdyin, sytytin tulet ja pystytin leirin. Tunnelmoin nuotiolla sateessa kosken kohinassa. Yöllä satoi reilusti.
Perjantai
Pakkasin märän teltan ja kävelin Suomujoelle. Kohina jäi taakse ja hiljaisuus vallitsi. Jokivarsi oli mukavaa kävellä ja harjuisa maasto kaunista katsella. Lounastin Karhuvaarojen länsipuolisella nuotiopaikalla pitkään ja hartaasti. Nautin nuotiosta ja rauhasta.
Sateet vaikuttivat väistyneen tilapäisesti, ja aurinkokin pilkisti ihan vähän. Mieli lepäsi.
Ajallaan tallustelin jokivartta pohjoiseen Suomunkönkään ohitse Lutolle asti, ja sitten itäänpäin. Harjumaaston muodot olivat mielenkiintoisia. Merkitty nuotiopaikka oli jossain toisaalla, joten leiriydyin harjulle joen varteen. Äänettömyyttä, vaikka olinkin Kansallispuiston reunalla.
Lauantai
Aamulla ilma oli tuulinen mutta poutainen. Purin leirin viimeistä kertaa tällä reissulla, ja tallustelin joenrantapolkua itäkoilliseen. Harjuisaa rantaa, joen vakaa leveä uoma, pohjoisen kellertävää soraa. Kietämäojan yli piti kahlata, kuten arvelinkin. Sauva löytyi, samoin hyytävä vesi. Luton yli sentään pääsi edelleen riippusiltaa pitkin.
Sivuutin parkkipaikan ja kuljin vielä pari kilometriä joen pohjoisrantaa länteen nuotiopaikalle lounastamaan. Tunnelmallista mutta tuulista. Nuotion lämpö ei meinannut voittaa ilmanvaihtoa. Rannasta keräsin mukavanmuotoisia kiviä lasten leikkeihin.
Takaisin laavulle, viimeiset rentoutumiset, ja sitten autoon. Ajelin tulojälkiäni takaisinpäin. Yövyin pelkääjän paikalla vähän ennen Rovaniemeä. Sitten kohti kotia.
muokattu viimeksi 24/3 2018
