Urho Kekkosen kansallispuisto Kiilopäältä elokuussa 1995
- mukana S, P ja minä
Vaelluskartta: Koilliskaira 1:100 000 - Karttakeskus
ajoimme kolmistaan henkilöautolla Tunturikeskus Kiilopäälle todeten, että Lappiin on pitkä matka. Illansuussa kävelimme leveäksi baanaksi tallattua polkua Niilanpään sivuitse auringonlaskua ja ennennäkemätöntä kasvillisuutta ihaillen. Leiriydyimme Suomujoen yläjuoksulle Teräkäväkivenpään itäpuolelle rakennetun laavun tuntumaan.
kävelimme Raututunturien etelänokan ja Pitkäselän yli Hikiojan varteen. Seurasimme puroa Kotakönkäälle asti, jossa ylitimme Suomujoen siltaa pitkin. Vaikuttava koski. Etsiydyimme metsän läpi Paasjoen varteen ja talsimme Palovankan nuotiopaikan tuntumaan, jonne pystytimme teltan.
ohitimme Kaavitsalammit ja nousimme kylmässä tuulessa ylös Vaselmapäiden ja ampupäiden väliseen kuruun. Laskeuduimme alas Ampuojan vartta ja käännyimme Luirojärvelle menevälle polulle. Luiron ylitimme kahlaamalla kumisaappaita toisillemme lainaillen. Luirojärven saunassa palelu hellitti, ja yön vietimme Luirojärven autiotuvassa.
lähdimme elpynein voimin Sokostinojan yli kohti Jaulutuskuruun vievää polkua. Kapuaminen tuntui jaloissa ja keuhkoissa. Jätimme rinkat kivikkoisen harjanteen matalimpaan kohtaan ja poukkoilimme Sokostin huipulle huomattavan voimakkaassa tuulessa. Pilvisestä säästä huolimatta näköalaa kannatti tulla katsomaan. Rinkkojen luo palattuamme laskeuduimme vaivalloisesti alas Riitelmäpäiden ja Sokostin väliseen kuruun ja suuntasimme tihkusateessa kohti Riitelmäpäiden itäpuolista tunturikoivikkoa. Kuvankauniissa maisemassa etenimme Riitelmäpäiden ja Suppukotavaaran väliseen kuruun, jota kapusimme ylös satulalle asti. Eloisasti polveileva ruohikkomaasto oli todella kaunista. Laskeuduimme taas harvaan tunturikoivikkoon ja kävelimme uuvuttavan viistossa maastossa Pirunportille ja siitä läpi Ukselmakuruun. Ensimmäisten suojaisten puiden luona pystytimme viimein teltan puron varteen.
kävelimme Sorvusojalle ja jatkoimme Sarviojan tuvan ohi Kaarnepään etelänokalle. Sieltä laskeuduimme alas Sotavaaranjoelle ja taivalsimme metsän läpi Porttikoskelle, jossa pääsimme siltaa pitkin Suomujoen yli. Iltaan mennessä ehdimme Tammakkolammen nuotiopaikalle, jonne leiriydyimme.
kiipesimme sadesäässä Lankopään rinteille ja suuntasimme kulkumme länteen Kutturapäiden yli helppokulkuisessa mutta märässä maastossa. Luulampien kaakkoispuolella tavoitimme taas leveän polun ja kipusimme kohti Kiilopäätä, jonka takana auto meitä odotti. Seuraava yö ja aamu kului ajamisen merkeissä. Matkan aikana sää viimein selkeni ja näimme ensimmäiset revontuletkin. Totesimme, että reissun päivämatkat olisivat saaneet olla hieman lyhyempiä ja tavaraa mukana jonkin verran vähemmän.