Ukk-puisto VI
Urho Kekkosen kansallispuisto Aittajärveltä Tievatuvalle elokuussa 2005
- mukana T, J, V, L, H, M, T, J, T, T, A, J, S, L, M, J, J, O, J, L, A, N, A, M ja minä
Vaelluskartat: Sokosti - Suomujoki 1:50 000 ja Sompio - Kiilopää 1:50 000 - Genimap
Reitti
Matkakertomus
Tiistai
Varhain aamulla nousimme bussiin ja ajoimme Kajaanista Pudasjärven kautta Rovaniemelle. Napapiirillä ihmettelimme joulupukin ympärille kertynyttä kauppakeskusta. Matka jatkui Sodankylän ja Tankavaaraan kautta Tievatuvalle, jossa söimme päivällisen, jätimme liiat tavarat varastoon ja punnitsimme ällistyttävän painavat rinkat. Sitten Saariselän taajaman ohi Kuutuan metsäautotien risteykseen ja sieltä hiljakseen kohti Aittajärveä. Tienvarren porot herättivät keskustelua...
Oli hyvä tulla bussista ulos raikkaaseen poutasäähän. Kun saimme rinkat pihalle ja bussi meni menojaan, hartiat rentoutuivat ja päänsärky hellitti. Kuljimme alas joenrantaan ja kahlasimme vaijerin kohdalta Suomujoen ylitse. Selvisimme ensimmäisestä haasteesta rypemättä. Vesi oli melko matalalla.
Kävelimme nuotiopaikalle Helanderin kotajärven rantaan, pystytimme leirin ja söimme iltapalan. Hyviä telttapaikkoja oli tarjolla yllin kyllin. Ötökät loistivat poissaolollaan, erikoista. Auringonlasku oli kaunista katsella. Iltahartaus ja nukkumaan; omaan telttaan itsekseen tottakai.
Suomujoen yli
Keskiviikko
Aamupalan ja telttojen purkamisen jälkeen pidimme aamuhartauden ja lähdimme liikkeelle. Kuljimme aurinkoisessa säässä Maantiekurunojan vartta etelään. Metsä oli kaunis ja hiljainen. Lounas puronvarren nuotiopaikalla, kävelyä Sotavaaranojan varteen, ja kohti Maantiekurua. Ötökät pysyivät kadoksissa. Tauolla oli kiva soitella tinapilliä.
Maantiekurusta Seisomakivenselän länsipuolelta löysimme mukavan pitkulaisen tasanteen rinteestä, ja pystytimme leirin. Puro oli lähellä, ja se tarjosi upean uima-altaan käyttöömme. Vesi oli taatusti virkistävää. Ruokaa, seurat, iltaohjelmaa, iltahartaus ja levolle. Puhelimen kenttä löytyi kapuamalla reilusti puurajan yläpuolelle.
Maantiekurunojan varressa
Torstai
Aamulla oli taivaalla pilviä. Aamuohjelman jälkeen taivalsimme Maantiekurun läpi ja aloimme laskeutua etelään hiekkaisille maille. Lounaan söimme Pälkkimäpään länsipuolella puronvarsihietikolla. Silloin saimme sadettakin.
Sään poutaantuessa jatkoimme matkaa kohdaten metsää, hietikoita, soita, kengät jalassa kahlattavia puroja ja pari mökkiäkin. Leveä polku löytyi pian mökkien jälkeen. Se vei meidät Raappananlammen länsipuolitse Luirojärven rantaan asti.
Leiripaikalla oli mukava rupatella mikkeliläisten ystävien kanssa pitkästä aikaa. Illan sauna Luirojärven rannassa rentoutti ja ravitsi kehoa ja mieltä. Ilta tarjosi monet naurut mahan sekaisuudesta huolimatta. Ötököitä oli paikalla, muttei älyttömästi.
Ylhäällä maantiekurussa
Perjantai
Yön satoi vettä, mutta aamu koitti vain utuisena. Vähitellen pilvet nousivat korkeammalle ja tunturinhuiput tulivat esille. Tänään saivat rinkat pysyä paikoillaan. Innokkaiden joukko pakkasi pienet eväät ja sadevarusteet.
Lounaan jälkeen lähdimme kulkemaan kevein kantamuksin Sokostinpolkua pitkin. Sillä reitillä Sokostinojan yli pääsi pitkospuita pitkin. Kävelimme Jaulutuskuruun, ihailimme kuvankaunista purojen risteystä pikkuputouksineen ja kiipesimme kiipeämistämme kivikkoisilla rinteillä. Ylhäältä näköalat olivat upeat. Tinapilli soi korkeammalla kuin koskaan aiemmin. Opimme myös legendan Vanhasta porosta ja kolmesta Tulisesta miehestä...
Palattuamme leiriin nautimme puhtaista astioista, päivällisestä, seuroista, saunoista ja muusta illan ohjelmasta. Nuotiopaikat olivat valitettavasti täysiä. Yöksi osa meni varaustupaan koisimaan, osa nautiskeli telttaunista.
Sokostin huipulla - Vanhan poron hauta?
Lauantai
Teltat kasaan, aamiaista, tupa siistiksi, ja aamuhartauden jälkeen liikkeelle, tällä kertaa melko ripeästi. Luiro tarjosi kahlauskokemuksen jalkakylpyineen kumisaappaattomille. Sitten suuntasimme Lusuanvaaran taitse Ampuojalle. Lounas Ampuojan yläjuoksulla. Mukavaa poutasäätä. Satula Vasanlyömäpäänojalle tarjosi kipuamista ja jyrkkäreunaisia maisemia. Taukoja mustikkamättäillä rinkkojen katveessa.
Kuljimme puronvarsipolkua luoteeseen. Ensimmäisellä nuotiopaikalla lämmintä välipalaa, ja toiselle oli tarkoitus leiriytyä. Joenvarsi oli mukavaa kävellä ja kaunista katsella. Palovanganjoen alajuoksun nuotiopaikka oli kosken vieressä kukkulalla, ja sopivasti tyhjä. Saimme vihdoin tehdä tulet ja nauttia tuijottelusta. Iltaohjelmaa ynnä muuta ja aikanaan nukkumaan. Muita kulkijoita ei näkynyt.
Palovanganjokea
Sunnuntai
Hyvä sää jatkui. Saatuamme aamun ohjelmat ja leirin kasaan suuntasimme kohti Kotaköngästä. Kosken yli siltaa pitkin, vähän lammen kiertelyä, ja sitten Hikiojan vartta länteen ja luoteeseen. Lounas lähellä joenmutkaa. Könkäänvaaran länsipuolella poistuimme polulta ja suunnistimme Pitkäselän yli Sihtiojan latvoille. Kaunista ja rauhallista. Ja vaihtokaupan myötä vihdoin tummaa suklaata...
Levättyämme kiipesimme länteen Raututuntureiden eteläpuoliselle satulalle. Korkeuksista löysimme poronkallon, ihailimme maisemia ja tunturijonglöörausta, sekä löysimme puhelimille kenttää.
Sitten laskeuduimme alas Suomunlatvan laaksoon, ja leiriydyimme laavun lähiympäristöön. Iltaohjelma tarjosi katsauksen viidakkoon, eräiden leiripaikan ihmettelyä ja nuotiolla istuskelua hartauksineen.
Näkymä Raututuntureiden eteläpuolelta Lupukkapään suuntaan
Maanantai
Aamu koitti sateisena. Aamiaista, leiri kasaan, aamuhartaus ja liikkeelle. Laavulta länteen polulle asti, ja sitten norsunmentävää polkua luoteeseen jatkuvassa sateessa. Keli osoitti, ettei laatukenkämerkistä pidä luopua. Poroerotuksen vierestä Sivakkalaaksoon ja siellä käännös Tievatuvan polulle. Lounas Sivakkaojan varressa.
Vähitellen sade vaimeni ja loppui. Viimeiset kilometrit tuntuivat aika pitkiltä. Porot eivät sittenkään saaneet meitä...
Lopulta olimme Tievatuvan ovella matkasta selvinneinä. Mietimme hetken ironian kokemusta, laitoimme kamat kuivumaan, saunoimme, söimme, saunoimme taas, ja virkistyimme. Iltaohjelmaa, iltahartaus Tievan kappelissa ja nukkumaan oikeisiin sänkyihin.
Perillä Tievalla
Varsinaisen vaelluksen päätyttyä rippileireilimme vielä Tievalla ja tutustuimme Koilliskairan luontokeskukseen sekä Saariselän taajamaan. Polvi kipeytyi ja vähät unet alkoivat tuntua. Ystävännauhoja punoimme ahkerasti. Seuraavana aamuna bussi vei meidät Kemijärven ja Kuusamon kautta Kajaaniin.
Hieno reissu.
muokattu viimeksi 24/3 2018
