Pöyrisjärvi
Pöyrisjärven erämaa-alue Hetasta syyskuussa 2002
- mukana minä
Vaelluskartta: Enontekiö 1:100 000 - Lapin maanmittaustoimisto
Reitti
Matkakertomus
Ensimmäinen päivä
Aamupyrähdys Mäntyharjun asemalle, sitten junaan torkkumaan. Kuopiossa vaihto. Oulun seutuvilla tuntui, että on istuttu jo aika kauan. Oulu näytti lämpimän tuuliselta, asema rauhallisen eloisalta ja ihmiset ihan kivoilta. Rovaniemi vaikutti erityisen kauniilta, mistä lie johtui; linja-autoaseman seutuvilta aukeavasta näköalastakohan. Siellä ihmiset näyttivät jotenkin tavallista ihmismäisemmiltä, ihan niin kuin niillä olisi enempi juuria. Liekö värittyneet silmälasit?
Bussimatka oli aika loputon, Kittilä tuntui olivan jo hyvin kaukana, tai ainakin Muonio. Lopulta koitti Enontekiö. Älysin jäädä Hetan keskustassa pois, vaikkei kukaan toinen jäänytkään. Kartan perusteella löysin pururadan, joka olikin mukavasti valaistu.
Kuljin valaistua rataa pitkin, kunnes Näkkälän polku erkani pururadasta. Sitten kävelin taskulampun kanssa ehkä kilometrin verran, siihen asti kun löysin sopivan telttapaikan. Teltan pystytykseen riitti taivaan hämy. Iltapalaksi pähkinöitä, rusinoita ja Mäntyharjun vettä.
Iltayö oli selkeä. Ihailin tähtiä ja revontulia ennen nukkumaan menoa. Voimakkaita kuvioita sinivihreällä. Hiljentävää, miten ne voivatkin olla niin isoja. Yöllä paleli välillä; ensi yönä villapaita päälle.
Toinen päivä
Aamulla nukuin reilusti yhdeksään. Tihkusateen alkaessa purin teltan ja lähdin kävelemään kohti ensimmäistä puroa. Sade ei yltynyt, vaan vaimeni. Aamupalan nautittuani jatkoin matkaa merkittyä polkua pitkin Paljasselälle ja Sissankiselälle. Ruskan värit lämmittivät sielua. Polku oli enimmäkseen kaksiraiteista mönkijänuraa, ja pahimmat suot oli pitkospuistettu levein silloin.
Kaijanmaan eteläpuolella polun tullessa pienen suojärven reunalle erosin pousta ja suunnistin luoteeseen enimmäkseen helppokulkuisessa maastossa. Olin kartan perusteella arvellut, että Näkkäläjoen voisi ylittää siitä kohdasta, missä se virtaa vähän matkaa kahdeksi haarautuneena. Parhaimmalta, tai vähiten huonolta, näyttänyt ylityskohta löytyikin suunnilleen siitä, mistä joenvarteen tupsahdin, vaikka tein asianmukaisen etsiskelykierroksen.
Pohdinnan päälle päätin kahlata joen yli vaelluskengissä ja sadehousuissa, sillä vesi oli liian syvää kumisaappaille ja liian kylmää paljaille jaloille. Pohjakin vaikutti vaativalta. Päätös osoittautui viisaaksi. Kahlauksen jälkeen lounastusta ensin tihkusateessa ja sitten auringonpaisteessa.
Neitovaaran rinteillä kumisaappaat osoittautuivat aivan ehdottomiksi jalkineiksi. Seudulla ei tuntunut olevan puutetta pikkusoista eikä isommistakaan. Kullankeltaista tunturikoivikkoa riitti ja riitti. Mustikat ja juolukat olivat myös väreissään. Puolukat maistuivat makoisilta, ja mäkärät olivat jatkuvasti lisääntymään päin.
Löysin telttapaikan puron läheltä Ragatgielasin eteläpuolelta. Päivän päälle oli väsynyt olo. Lähetin viestin kotiin, kirjoitin päiväkirjaa ja ajattelin vastaantulevia ajatuksia.
Kolmas päivä
Aamu koitti sateisena. Selkä valitti jäykkyydellään muhkuraiseksi osoittautunutta telttapaikkaa. Aamiaisen jälkeen purin leirin ja aloitin kävelyn ylemmäksi Ragatgielasin rinteille. Sade oli päivän tunnussana. Välillä tihkua, välillä ihan ropisevia isoja pisaroita. Mäkärät sentään olivat kaikonneet. Selvitin tieni Jäkäläjärvien luoteispuolen soiden yli Olkovaaran puolelle. Vaivaiskoivikkoa, kivikoita ja rinnesoita. Paikalliset purot vaikuttivat ihastuneen suomaisuuteen.
Olkovaara jatkui sateessa loputtomasti. Sen luoteissatulassa tutkailin maisemia ja totesin Pöyrisjärvelle olevan todella pitkän matkan. Uorkuvaara näytti hauskalta pullerolta soiden keskellä. Ja soita riitti melkein silmänkantamattomiin. Muutin suunnitelmiani ja suuntasin Ellanjärven eteläpuolitse kohti Ellanharjua.
Lounastauoksi sadekin taukosi hetkeksi. Ellanharjua oli hyvä kävellä ja siltä avautui hulppeat maisemat. Jos jaksaisi Jierstivaaran koillispuolisille hietikoille yöksi. Saapasta toisen eteen, Jierstivaaran rinteitä, ruskaa, navakkaa vastatuulta ja rinnesoita. Jierstijärvellä töötötteli joutsenia.
Onneksi sade vihdoin loppui. Hietikoiden alku muutti maastotyypin täysin. Vaihdoin jo yllättävän kuivahkot vaelluskengät jalkaan ja nautin hiekkamaastosta täysin siemauksin. Sellaista kelpasi kävellä. Kasvillisuuden ja hiekan vuorottelu miellytti silmää, samoin kumpareiden vaihtelevuus. Muutamat mönkijänurat eivät pilanneet kokonaisuutta.
Suojaisa telttapaikka löytyi kauniista hiekkakuopasta läheltä läiskänmuotoista pikkujärveä. Iltapala oli tunnelmallinen ja ilta muutenkin nautinnollinen. Huominen sää saisi ratkaista huomisen reitin. Säästä kun on niin moni asia kiinni.
Neljäs päivä
Satunnaisten heräämisten perusteella oli vaikuttanut siltä, että vettä oli satanut melkein koko yön. Aamullakin sade ropisi ja yltynyt koillistuuli heilutteli telttaa, joka onneksi oli tavalliseen tapaan tukevasti kiinnitetty. Ilma oli hyytävän kylmä. Purin teltan ja marssin kohti läheistä pienempää vesilämpärettä. Sade loppui ja löysin lämpäreen rantapenkan katveesta kohtuullisen suojaisan ruokailupaikan.
Virkistyneenä aloin tutustua lähemmin erikoiseen harjumaisemaan. Kuljin lounasta kohti riittävän kaukana mönkijänurasta, kipusin mukaville kukkuloille ja sopiviin laaksoihin. Siellä täällä oli pieniä hiekkarantaisia lampia. Matalan ja selkeävärisen aluskasvillisuuden ja tunturikoivujen vuorottelu yhdessä maaston muotojen kanssa sai koko seudun näyttämään hyvinhoidetulta puistolta. Näin myös vilauksen ketusta.
Aikani harjuilla poukkoiltuani seurasin mönkijänuraa sen lähietäisyydellä Näkkälään. Jotenkin kaurismäkimainen kylä. Näkkälästä jatkoin merkittyä polkua pitkin etelään. Koko ajan tuuli työnsi selän takaa arktista ilmaa, ja tauoilla meinasi tosissaan tulla kylmä. Yritin silti ihailla maisemiakin, vaikka saunaa oli ikävä.
Illansuussa ehdin Näkkälän välituvalle asti. Tupa oli kolkohko, mutta tyhjä, joten sytytin kamiinaan tulen ja kuivailin kamojani. Lämpöä riitti ylenpalttisesti. Astiatkin tulivat poikkeuksellisesti kunnolla puhtaiksi. Illan hämyssä mietin syntyjä syviä kynttilänvalossa laverilla makoillen.
Viides päivä
Yö oli levollinen, virkistävä ja lämpöinen. Aamulla tuvan laverilta oli mukava nousta hyvin nukkuneena. Kyllä kannatti tulla tupaan yöksi. Pakkasin tavarani, puin paljon päälle ja siirryin ulos pakkasilmaan aamiaiselle. Pian lämpötila nousi plussan puolelle.
Einehdittyäni kävelin polkua etelään ihastellen mäntyjen yleistymistä. Nimettömän lammen kohdalla Paskaoutan itäpuolella täytin vesipulloni ja poikkesin merkityltä reitiltä itään. Kuljeskelin Näkkäläjokivarren hiekkamaita ja lompsin vähän väliä jonkin suonkappaleen ylitse. Rauhaisaa, kaunista. Pidin monta kiireetöntä taukoa ihan vain huvin vuoksi ja mietiskelin kaikessa rauhassa. Tulin taas polulle Sissankiselällä ja jatkoin Paljasselän yli kohti Hettaa. Näin muutaman lumihiutaleenkin.
Hetan pururatojen seutuvilla kiertelin vähän rauhalliseksi tulkittavaa telttapaikkaa etsiskellen. Outoa leiriytyä niin lähelle asutusta. Ilta oli taas kiireetön.
Kuudes päivä
Aamulla varhain ylös, aamiainen napaan, teetä juomapulloon ja pieni kävelypyrähdys pururataa pitkin keskustaan linja-autoa odottelemaan. Auto tuli ajallaan ja paluumatka tarjosi nähtävää ja pohdittavaa sopivasti. Kovin samanlaisia ovat ihmiset, jotka elävät eri puolilla Suomea.
Rovaniemi tarjosi hyvää pizzaa ja junayhteyden etelään. Totesin reissun olleen hyvä. Tämänkertaisena erikoisuutena olivat olleet suot, soiset joet ja paikoitellen huomattava juomaveden etsiskely. Kumisaappaille pisteitä, samoin tuvalle. Ensi vuonna uudestaan jonnekin.
muokattu viimeksi 15/5 2009
