Ukk-puisto II
Urho Kekkosen kansallispuisto Saariselältä Kakslauttaseen syyskuussa 1997
- mukana minä
Vaelluskartta: Koilliskaira 1:100 000 - Karttakeskus
Reitti
Matkakertomus
Ensimmäisenä päivänä
matkustin bussilla Saariselän matkailukeskukseen, jonne saavuin illan jo hämärtyessä. Etsin polun alun ja suuntasin Iisakkipään eteläpuolitse kohti Rumakurua. Ilta pimeni pimenemistään, ja lopulta polku erottui enää vaaleana haamuna. Pystytin teltan taskulampun valossa Rumakurun nuotiopaikan tuntumaan.
Toisena päivänä
jatkoin itsenäisyydestä nauttien Luulampien suuntaan. Ohitin Luulammen tuvan ja jatkoin Rautulammen suuntaan. Ruska oli sanoinkuvailemattoman kaunista. Rautulammen tuvalta jatkoin alas Rautuojan vartta kohti Suomujokea. Kahlasin Suomujoen yli ja kipusin ylämäkeen Mustakerolta laskevan puron vartta seuraten. Hämärän tullessa pystytin teltan puron varteen.
Kolmantena päivänä
nousin ylös Mustakerolle ja Tammakkopäälle. Kuljin Juromapään eteläpuolitse ja kipusin punaisen, keltaisen ja vihreän sävyissä hehkuvissa maisemissa ylös Lupukkapään luoteispuolella kohoavalle tunturille. Jatkoin Lupukkalammen ohitse, ylitin Maantiekurun, sivuutin Sileäselän pohjoispuolitse ja jatkoin ylös alas poukkoillen kuvankauniille Paratiisikurulle asti. Auringon laskiessa kipusin ylös Ukselmapäälle ja laskeuduin alas metsän suojaan Lumikurun itäpuolelle, jonne pystytin teltan peikkomaiseen ja kylmään maisemaan.
Neljäntenä päivänä
kävelin Suppukotavaaran kivikoita kierrellen Muorravaarakanjoen yläjuoksun nuotiopaikalle. Sieltä nousin ruskan loistossa ylös Kärppäpäiden ja Hietapään valiseen kuruun, josta laskeuduin erittäin vaivalloisesti jyrkkää rinnettä alas etelään. Käännyin länttä kohti, nousin puron vartta vedenjakajalle ja seurasin polkua kohti Luirojärveä. Ohitin Luirojärven tuvat, kahlasin Luiron yli ja tallustin tihkusateessa Ampupäiden eteläpuolitse Tuiskukurun autiotuvalle asti. Mahduin tuvan viimeiselle sijalle ja vietin yön kuorsauskonserttia kuunnellen.
Viidentenä päivänä
nousin varhain ja kuljin Tuiskukurua pitkin luoteeseen. Seurasin Tuiskujokea vierustavaa polkua Kotakönkäälle, ja ylitin Suomujoen siltaa pitkin. Nousin ylös Hikiojan vartta paljakalle ja kaarsin vähitellen Raututuntureden yli länteen vievälle polulle. Kuljin Niilanpään lounaispuolitse ja käännyin sateessa Kakslauttasta kohti kiemurtelevalle polulle. Ohitin Tievan ja leiriydyin lopulta lähelle Ivalontietä.
Kuudentena päivänä
purin leirin ja kävelin pysäkille ehtiäkseni etelään suuntaavaan aamubussiin. Totesin, että vaeltaminen ruska-aikaan on silmiähivelevä kokemus.
muokattu viimeksi 24/3 2018
